VAARANKYLÄN KYLÄYHDISTYS

Vaarankylän kyläyhdistys ry:n perustaminen ja toiminta Vaarankylän kyläyhdistys perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1992. Sitä ennen kylällä oli toiminut kyläseura. Kyläyhdistys muodostettiin Maamiesseuran, Maatalousnaisten ja Vaarankylän nuorisoseuran perustalle. Edellä mainitut järjestöt olivat kylällä kuihtuneet ja päätettiin asukkaiden vähentyessä yhdistää voimavarat yhdeksi yhdistykseksi.

Vaarankylän kyläyhdistys on ollut hyvin aktiivinen ja talkoohenkinen yhteisö sekä kylä itsessään toimiva. Vaarankylän kyläkoulu oli lakkautettu jo 1977. Paltamon kunta laittoi sen 1992 myyntiin.

Kyläläiset huolestuivat - yhteinen kokoontumispaikka ja kyläyhdistyksen menetettäisiin. Koululla ei ollut edes mukavuuksia, ei sisävessoja eikä lämmintä vettä, mutta silti kiinnostuneita ostajia kävi paljon. Koulun ostamisesta syntyi kilpailua, mutta lopulta kyläyhdistys sai ostaa sen kunnalta 1000 markan nimelliseen kauppahintaan.

Ehtona oli, ettei kyläyhdistys saa myydä koulua eteenpäin. Kauppahinnan keräämisessä yhdistyksellä ei ollut ongelmia, mutta koulun ylläpitokulut epäilyttivät - olisiko niihin varaa? Koulu oli myös ison remontin tarpeessa.

Paltamon kunnalta saatiin koulun kunnostamiseen myötäjäisinä 27 000 markkaa. Se ei ollut tarpeeseen nähden vielä paljon mitään. Apua saatiin jonkin verran myös ympäristökeskukselta ja rahaa jakokunnalta. Raha- automaattiyhdistykseltä saatiin ensimmäisenä kyläyhdistyksenä avustusta, 250 000 markkaa, silloisen kainuulaisen ministerin, Terttu Huttu-Juntusen, alettua hankkeen kummiksi. Tämä summa on jo huomattava, vaikka sekin vielä vaatimaton verrattuna siihen, mitä haettiin - kokonaista 3,2 miljoonaa markkaa.

Tähän oli siten tyydyttävä, toimintaan ei rahaa silloinkaan saatu, ainoastaan investointeihin. Mutta investointien omarahoitusosuudeksi kelpasivat luontoissuoritukset! Silloin alkoi kyläyhdistyksen puuhamiesten ja -naisten päättäväisyys, sitkeys ja ahkeruus näkyä.

Rahaa on todellakin käytetty ainoastaan tarvikkeiden ostoon. Kaikki muu on tehty talkoilla, myös suunnittelu. Ainoastaan sähkötyöt oli lupa-asioiden vuoksi teetettävä ammattilaisella, muihin töihin on kylältä löytynyt niin eläkkeellä olevia työnjohtajia kuin timpureitakin.

Kierrätystavara kelpasi, lahjoituksia otettiin vastaan. Kaikkea mahdollista tuoleista tietokoneisiin asti on kunnostettu ja korjattu. Lopulta remonttirahoilla on saatu suorastaan ihmeitä aikaan. Ensimmäisessä remontissa tehtiin sisäsauna ja kaksi vessaa.

Vähitellen on jatkettu - nykyisin talolta löytyy laadukasta tilaa kaksi salia, pitopalvelutasoinen keittiö, toinen keittiö asunnon puolella, lukuisia WC-tiloja, pihasauna, komea, Paltamon kunnan omistama hirsikota 40 hengen kestitsemiseen, täydelliset astiastot 120 hengelle.

Ullakolle remontoitiin oleskelutilaa, jonne on sijoitettu biljardipöytä ja kirjasto. Kysyttäessä, miten tämä kaikki on ollut mahdollista, vaarankyläläiset myöntävät, että heillä on nukkaset kourat joihin työ tarttuu.

Vaikka kyseessä on pieni kylä ja kyläyhdistys, niin yhdessä tekemällä pystyy monenlaiseen. Yhdistyksen toiminta on liittynyt suurelta osin oman kylätalon säilymisen varmistamiseen. Sen hoitamiseksi järjestetyt talkootyöt ovat koonneet kyläläisiä yhteen ja samalla on "parannettu maailmaa".

Talo on mahdollistanut myös harrastukset – jumpat, juhlat, ja yhteiset kahvittelut. Kyläläisten kanssa on kokoonnuttu tallentamaan kylän historiaa vanhojen valokuvien parissa. Yhteistyössä metsästysseuran kanssa on pidetty ulkoilupäivät, hirvipeijaat ja riistapäivät.

Uudenvuoden yönä kyläläiset kokoontuvat jo yli viidentoista vuoden perinteellä ottamaan vastaan tulevaa vuotta suurella yhteisellä ilotulituksella.

Talon kunnostustyöt ja urheilukentän uudelleen käyttöönotto ovat tulevia haasteita, joihin yhteistyöllä jatkossa paneudutaan. Ekomuseo on hankkeen päätyttyä jäänyt elämään ja sitä työstetään edelleen jatkuvasti.