Vaarantalo sijaitsee n. 10 km Paltamon keskustasta Ouluun päin. Perille pääsee Vaarankyläntietä suoraan kirkolta tai Oulun maantieltä N:o 22.
Vaarantalo on Vaarankylän kyläyhdistyksen omistama v. 1929 rakennettu entinen kyläkoulu. RAY:n ja Oulujärvi Leaderin hankerahoituksella, yhteisalueen rahallisella tuella sekä kyläläisten talkootyöllä vuonna 1977 lakkautetusta koulusta remontoitiin 2000-luvun alussa viihtyisä ja toimiva kylätalo.
Kylätalo on erittäin tärkeässä roolissa kyläläisten sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Se on kylänjuhlien ja tapahtumien ym. kokoontumisien pitopaikka. Talolla järjestetään noin kuukausittain kahvitilaisuus kyläläisille, jolloin turistaan kuulumisia ja suunnitellaan tulevia. Biljardikerho sekä sauna ja karaokeillat sisältyvät myös kyläyhdistyksen toimintaan. Vaarantalon yläkerrassa on myös kyläläisten lahjoituksen turvin koottu kirjasto, joka toimii omatoimiperiaatteella.
Pihassa sijaitsee kyläläisten ja talolla vierailleiden suosion saanut tilava pihasauna. Paltamon kunnan omistama tilava, monipuolisesti varustettu, 40 henkilölle mitoitettu kotarakennus sijaitsee saunan läheisyydessä. Kodassa on kotagrillin lisäksi puuhella ja kamiina. Kodan leveillä penkeillä matkailija voi halutessaan yöpyä.
Talon ylläpitokustannukset hoituvat vuokraamalla viihtyisiä tiloja ulkopuolisille mitä erilaisimpiin juhla-, kokous-, koulutus- ja leiritapahtumiin. Vuosittain kylätalolla on noin 170 – 250 tilaisuutta.
Ohjelmapalvelut ja pitopalvelu tehdään yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa. Vaarantalolla on kaksi salia joko erillisinä tiloina tai yhdistettynä, jolloin samaan tilaan voidaan kattaa tarjoilu 120 henkilölle. Monipuolisesti varustetussa keittiössä on mahdollista valmistaa tarjoilut itse tai tilata pitopalvelu hoitamaan juhlatarjoilun. Astiasto on mitoitettu 120 henkilölle.
Vaarantalolla ovat vuosien varrella kymmenet parit viettäneet hääjuhlansa, kymmenet henkilöt merkkipäivänsä, on ollut lapsen kastejuhlia, muistotilaisuuksia, sukutapaamisia, kokouksia, koulutuksia, leirejä tapahtumia, luokkakokouksia, kokoontumisajoja, iltamia ym. ym.
Vaarantalon pihapiirissä on paikallisen metsästysseuran, Hukkalan Erä ry:n omistama rakennus, jossa on metsästysmaja ja lahtivaja. Koirille on Metsästysseuran ylläpitämänä aitaukset sekä lämmitetty sisämajoitus talveksi, joten Vaarantalolle tulijat voivat ottaa myös lemmikkinsä mukaan. Metsästysseuran kanssa yhteistyö on varsin tiivistä ja yhdessä järjestetään kylän tapahtumia.
Sukset olivat tärkeä kulkuväline ennen teitä ja niiden auraamista. Niinpä suksia valmistettiin lähes joka talossa kotitarpeiksi, mutta suksiseppien valmistamat sukset olivat haluttuja ja kysyttyjä, kun vain rahaa liikeni niiden hankintaan.
Vaarankylässä Ahon, Hovin ja Vesalan miehet olivat tunnettuja suksiseppiä ja tämä pienteollisuuden haara jatkui aina 1970-luvulle saakka.
Ahon talon Heikkiset olivat suksentekijöitä neljässä polvessa. Vesalan Karjalaiset valmistivat suksia kolmen sukupolven ajan. Suksien myyntiin lähdettiin mm. Kajaanin, Tornion, Rovaniemen markkinoille. Sotavuosina Ahon miehet valmistivat suksia myös Suomen armeijalle. Sodan jälkeen Ahon Leo Heikkinen ja Hovin Kalle Väisänen Tekivät suksia yhdessä Hovin pirtissä. Vesalassa isä ja poika – Kalle ja Viljo Karjalainen työskentelivät yhdessä. Nämä molemmat yhteistyöt loppuivat liikevaihtoveron vuoksi ja jokainen jatkoi suksen tekoa yksin.
Vuonna 1966 Ahon Heikkiset ja Hovin Väisäset yhdistivät suksentekotaitonsa ja Hoviin perustettiin osakeyhtiö Palta-Suksi Väisänen&kumppanit, joka ryhtyi valmistamaan sälesuksia. Sukset markkinoitiin Keskon kautta ympäri Suomen. Suksia valmistettiin myös puolustusvoimille. Verstas työllisti useita vaarankyläläisiä kausiluonteisesti ja välillä töitä tehtiin yövuorossakin. Suksen teko päättyi vuonna 1972 suksiverstaan tulipaloon.
Ahon pojista Fredrik Heikkinen jatkoi suksien valmistusta aina 1980-luvulle saakka verstaassaan Paltamon kirkonkylällä.
Monumentilla tuodaan esille Vaarankylässä kukoistanutta kainuulaista pienteollisuutta. Monumentin paikkana Sutelankujansuu on vanha kylän risteyspaikka, josta muinoin on vapaan laidunnuksen aikaan kylän karja laskettu laitumelle ”Hukkalan syömmoahan”